Lähetyssaarnaajan päiväkirja
Tässä on lyhennetty nettiversio viimeisestä ystäväkirjeestämme.
Jos haluat, voit tilata ilmaisen ystäväkirjeemme lähettämällä meille tästä sähköpostia:
Tilaan Marttiloiden ystäväkirjeen: LÄHETYSSAARNAAJAN PÄIVÄKIRJA
Voit myös liittyä Facebookin lähetysrenkaaseemme tästä:
Facebookin ryhmä: Marttiloiden lähetysrengas
LÄHETYSSAARNAAJAN PÄIVÄKIRJA
1/2013 10.6.2013
Hei,
Viikko sitten loppui vastaamani kevään lähetyskurssi. Kurssilla opiskelivat Mikko ja Mary Ann Tassia, Eva-Liisa Luhamets sekä Amarjit ja Marjut Chugh. Ensi viikonlopun Kylväjän kesäpäivillä Tassiat siunataan lähetystyöhön yhdessä Valjakan perheen kanssa. Tassiat ovat suuntaamassa syksyllä Mongoliaan. Valjakat ovat jo aloittaneet oman palvelustyönsä Itä-Afrikassa. Eva-Liisa jää ainakin joksikin aikaa kotimaahansa. Amarjit ja Marjut siunataan samoihin aikoihin Sanansaattajien juhlilla TV-työhön Intiaan. Lähetyskurssi oli työntäyteinen ja antoisa. On ollut suuri ilo-oikeus työskennellä ihmisten kanssa, jotka haluavat antaa elämänsä Jumalan käyttöön. Sain oppia lähetyskurssilaisilta monia asioita Jumalasta, hengellisestä elämästä ja ihmisestä.
Tällä hetkellä haemme opiskelijoita ensi kevään lähetyskurssille. Jos tiedät sopivia henkilöitä, kerro heille kurssista. Tai hae itse kurssille ja ota minuun yhteyttä. Lähetyskurssin päätösjuhlassa jätin opiskelijoille sanan 1. Timoteuskirjeestä. ”ja säilytä usko ja hyvä omatunto! Jotkut ovat sen hylänneet ja ovat haaksirikkoutuneet uskossaan.” (1. Tim. 1:19) Paavali kirjoitti nämä sanat läheiselle työtoverilleen Timoteukselle. On mielenkiintoista nähdä, että Timoteuskirjeiden painopiste on uskossa ja hengellisessä elämässä. Paavali ei painota ohjeillaan hengellisen työn tekemistä, vaan sitä, että säilytämme uskon ja hyvän omantunnon.
Usko ja hyvä omatunto säilyy pysymällä Raamatun sanassa ja uskovien yhteydessä. Jeesus haluaa, että päivittäin tulemme Hänen luokseen synnit tunnustaen, anteeksi pyytäen, hyläten ja anteeksianto omistaen. Hyvän omantunnon tuhoaa tietoinen Raamatun sanalle selkänsä kääntäminen.
Viime päivinä on ollut surullista nähdä, miten tämä tietoinen Raamatun hylkääminen on tullut sisälle suomalaiseen lähetystyön. Tietoisesti hyväksytään asioita, jotka Raamattu sanoo selkeästi synniksi. Puhuessaan 1. Timoteuskirjeessä uskon säilyttämisestä ja hyvästä omastatunnosta Paavali varoittaa jopa nimeltä mainiten näistä synneistä. ”Eihän lakia ole säädetty kunnon ihmisten takia, vaan lain ja järjestyksen rikkojien, jumalattomien ja syntisten, rienaajien ja pyhänhäpäisijöiden, isän- ja äidinmurhaajien, tappajien, siveettömien, miesten kanssa makaavien miesten, ihmisten sieppaajien, valehtelijoiden, valapattojen ja ylipäänsä kaikkien sellaisten takia, jotka toimivat vastoin tervettä oppia.” (1. Tim. 1:9-10) Paavali varoittaa, että synnit, joista emme tee parannusta, vievät meidät pois Jeesuksen yhteydestä ja iankaikkiseen kadotukseen.
Huhtikuun lopulla sain vierailla Mongolian ja Itä-Siperian vuosikokouksessa. Lisäksi saimme käydä Taneli Skytän kanssa tutustumassa työhömme Arhangain maakunnassa. Oli hienoa nähdä jälleen kerran, että lähettiemme ja paikallisten uskovien työ ei ole ollut turhaa. Evankeliumi saavuttaa yhä uusia ihmisiä. Vierailuun sisältyi myös muutama saarna ja opetuspuhe. Hetken hakemisen jälkeen mongolin kieli alkoi taas luistaa. Arhangain jumalanpalveluksen ja saarnani jälkeen vierailimme ystävien luona maaseudun jurtassa. Sain siellä pitkästä aikaan kokeilla ratsastusta, mutta hevonen pillastui. Oli suurta Jumalan varjelusta, ettei minulle tullut hevosen selästä pudotessa kyljen, käden ja jalan ruhjeita suurempia vammoja.
Sain kuulla, että Zavhanin maakunnassa Sainaa- pastorin ja hänen Hisgee-vaimonsa perheseminaarissa shamanistis-, buddhalainen perhe oli tullut uskoon. He eivät koskaan aiemmin olleet käyneet seurakunnassa. Kuitenkin jotenkin he löysivät itsensä seurakunnan perheseminaariin, jossa Jumalan sana puhutteli heitä mitä väkevimmällä tavalla. Seminaariin jälkeen he jäivät juttelemaan ja kertoivat, että haluavat heti lähteä seuraamaan Jeesusta. Seurakunnan vastuunkantajat kuitenkin vähän toppuuttelivat. He sanoivat, että miettikää vielä ja laskekaa kustannuksia. Kuitenkin perhe, jossa isä oli shamaani, äiti oli vahva buddhalainen ja tytär shamaani, halusi heti lähteä Jeesus-tielle. Niinpä he saivat tunnustaa syntinsä, heidän puolestaan rukoiltiin ja he saivat omistaa anteeksiannon. He halusivat heti sanoutua irti epäjumalista. Kotiin mentyään he polttivat usean tuhannen euron arvoiset taikakalunsa. Jumalan väkevä tarttuminen ihmisten elämään hämmästytti jopa Zavhanin seurakuntalaisia. Tämä ei ole jokapäiväistä Mongoliassakaan. Perhe halusi ehyellä sydämellä seurata Jeesusta. He eivät halunneet kulkea kahdella tiellä ja tehdä kompromisseja uskonsa suhteen.
Vierailun aikana oli hienoa nähdä, miten hyvin Bengtsonit ja Ijäkset olivat päässeet sisälle Mongolian elämään ja lähetystyöhön. Vuosikokouksen yhteydessä pidimme koko päivän neuvottelun luterilaisten yhteistyöseurakuntiemme paimenten Nerguisaihanin (Sainaa) ja Idersaihanin (Idree) kanssa seurakuntien tilanteesta, lähettien ja seurakuntien yhteistyöstä sekä tulevaisuuden suunnitelmista. Keskustelut olivat hyvin hedelmällisiä. Oli hienoa kuulla ensimmäistä kertaa tällä tavalla vuosikokouksessa yhteistyöseurakuntiemme vastuunkantajien ajatuksia. Lähetit saivat olla näin hienolla tavalla vuorovaikutuksessa ja vastaanottamassa mongoleilta hengellistä opetusta.
Vuosikokouksessa käsittelimme myös Itä-Siperian työtämme. Evankelioimistyö on laajentunut Ulan Udesta maaseudulle, joka on selkeästi Kylväjän strategian mukaista aluetta, jos on ”vähän tai ei lainkaan kristittyjä ja kirkkoja”. Ulan Uden seurakunta alkaa olla kaikilla mittareilla mitattuna omavarainen (johto, opetus, talous). Anitta Lepomaa jatkaa miehensä Vladimirin kanssa uskollisesti palvelutyötään Itä-Siperiassa. Pian Arja Halttunen on myös lähdössä uudelle työkaudelle. On hienoa, että olemme saaneet Johanna Rajalan uutena lähettinä Itä-Siperian lähetystyöhömme. Johannan rinnalle astuu pian myös hänen tulevan miehensä Matti Hyttinen. Tähän tiimiin tarvitsemme tulevaisuudessa myös muita uusia lähettejä. Vuosikokouksessa keskustelimme myös Jakutian haasteesta. Onko Jumala kutsunut jonkun Suomesta lähetystyöhön jakuuttien pariin? Onko se Kylväjän paikka ja palvelutehtävä tulevaisuudessa?
”Rohkaiskaa toinen toistanne joka päivä, niin kauan kuin tuo sana "tänä päivänä" on voimassa, ettei kukaan teistä lankeaisi synnin viettelyksiin ja paatuisi.” (Hebr. 3:13)
Hyvät ystävät pysytään Raamatussa ja apostolisessa uskossa.
Siunattua kesäaikaa, Pena ja Marja-Kaarina sekä lapset
1/2013 10.6.2013
Hei,
Viikko sitten loppui vastaamani kevään lähetyskurssi. Kurssilla opiskelivat Mikko ja Mary Ann Tassia, Eva-Liisa Luhamets sekä Amarjit ja Marjut Chugh. Ensi viikonlopun Kylväjän kesäpäivillä Tassiat siunataan lähetystyöhön yhdessä Valjakan perheen kanssa. Tassiat ovat suuntaamassa syksyllä Mongoliaan. Valjakat ovat jo aloittaneet oman palvelustyönsä Itä-Afrikassa. Eva-Liisa jää ainakin joksikin aikaa kotimaahansa. Amarjit ja Marjut siunataan samoihin aikoihin Sanansaattajien juhlilla TV-työhön Intiaan. Lähetyskurssi oli työntäyteinen ja antoisa. On ollut suuri ilo-oikeus työskennellä ihmisten kanssa, jotka haluavat antaa elämänsä Jumalan käyttöön. Sain oppia lähetyskurssilaisilta monia asioita Jumalasta, hengellisestä elämästä ja ihmisestä.
Tällä hetkellä haemme opiskelijoita ensi kevään lähetyskurssille. Jos tiedät sopivia henkilöitä, kerro heille kurssista. Tai hae itse kurssille ja ota minuun yhteyttä. Lähetyskurssin päätösjuhlassa jätin opiskelijoille sanan 1. Timoteuskirjeestä. ”ja säilytä usko ja hyvä omatunto! Jotkut ovat sen hylänneet ja ovat haaksirikkoutuneet uskossaan.” (1. Tim. 1:19) Paavali kirjoitti nämä sanat läheiselle työtoverilleen Timoteukselle. On mielenkiintoista nähdä, että Timoteuskirjeiden painopiste on uskossa ja hengellisessä elämässä. Paavali ei painota ohjeillaan hengellisen työn tekemistä, vaan sitä, että säilytämme uskon ja hyvän omantunnon.
Usko ja hyvä omatunto säilyy pysymällä Raamatun sanassa ja uskovien yhteydessä. Jeesus haluaa, että päivittäin tulemme Hänen luokseen synnit tunnustaen, anteeksi pyytäen, hyläten ja anteeksianto omistaen. Hyvän omantunnon tuhoaa tietoinen Raamatun sanalle selkänsä kääntäminen.
Viime päivinä on ollut surullista nähdä, miten tämä tietoinen Raamatun hylkääminen on tullut sisälle suomalaiseen lähetystyön. Tietoisesti hyväksytään asioita, jotka Raamattu sanoo selkeästi synniksi. Puhuessaan 1. Timoteuskirjeessä uskon säilyttämisestä ja hyvästä omastatunnosta Paavali varoittaa jopa nimeltä mainiten näistä synneistä. ”Eihän lakia ole säädetty kunnon ihmisten takia, vaan lain ja järjestyksen rikkojien, jumalattomien ja syntisten, rienaajien ja pyhänhäpäisijöiden, isän- ja äidinmurhaajien, tappajien, siveettömien, miesten kanssa makaavien miesten, ihmisten sieppaajien, valehtelijoiden, valapattojen ja ylipäänsä kaikkien sellaisten takia, jotka toimivat vastoin tervettä oppia.” (1. Tim. 1:9-10) Paavali varoittaa, että synnit, joista emme tee parannusta, vievät meidät pois Jeesuksen yhteydestä ja iankaikkiseen kadotukseen.
Huhtikuun lopulla sain vierailla Mongolian ja Itä-Siperian vuosikokouksessa. Lisäksi saimme käydä Taneli Skytän kanssa tutustumassa työhömme Arhangain maakunnassa. Oli hienoa nähdä jälleen kerran, että lähettiemme ja paikallisten uskovien työ ei ole ollut turhaa. Evankeliumi saavuttaa yhä uusia ihmisiä. Vierailuun sisältyi myös muutama saarna ja opetuspuhe. Hetken hakemisen jälkeen mongolin kieli alkoi taas luistaa. Arhangain jumalanpalveluksen ja saarnani jälkeen vierailimme ystävien luona maaseudun jurtassa. Sain siellä pitkästä aikaan kokeilla ratsastusta, mutta hevonen pillastui. Oli suurta Jumalan varjelusta, ettei minulle tullut hevosen selästä pudotessa kyljen, käden ja jalan ruhjeita suurempia vammoja.
Sain kuulla, että Zavhanin maakunnassa Sainaa- pastorin ja hänen Hisgee-vaimonsa perheseminaarissa shamanistis-, buddhalainen perhe oli tullut uskoon. He eivät koskaan aiemmin olleet käyneet seurakunnassa. Kuitenkin jotenkin he löysivät itsensä seurakunnan perheseminaariin, jossa Jumalan sana puhutteli heitä mitä väkevimmällä tavalla. Seminaariin jälkeen he jäivät juttelemaan ja kertoivat, että haluavat heti lähteä seuraamaan Jeesusta. Seurakunnan vastuunkantajat kuitenkin vähän toppuuttelivat. He sanoivat, että miettikää vielä ja laskekaa kustannuksia. Kuitenkin perhe, jossa isä oli shamaani, äiti oli vahva buddhalainen ja tytär shamaani, halusi heti lähteä Jeesus-tielle. Niinpä he saivat tunnustaa syntinsä, heidän puolestaan rukoiltiin ja he saivat omistaa anteeksiannon. He halusivat heti sanoutua irti epäjumalista. Kotiin mentyään he polttivat usean tuhannen euron arvoiset taikakalunsa. Jumalan väkevä tarttuminen ihmisten elämään hämmästytti jopa Zavhanin seurakuntalaisia. Tämä ei ole jokapäiväistä Mongoliassakaan. Perhe halusi ehyellä sydämellä seurata Jeesusta. He eivät halunneet kulkea kahdella tiellä ja tehdä kompromisseja uskonsa suhteen.
Vierailun aikana oli hienoa nähdä, miten hyvin Bengtsonit ja Ijäkset olivat päässeet sisälle Mongolian elämään ja lähetystyöhön. Vuosikokouksen yhteydessä pidimme koko päivän neuvottelun luterilaisten yhteistyöseurakuntiemme paimenten Nerguisaihanin (Sainaa) ja Idersaihanin (Idree) kanssa seurakuntien tilanteesta, lähettien ja seurakuntien yhteistyöstä sekä tulevaisuuden suunnitelmista. Keskustelut olivat hyvin hedelmällisiä. Oli hienoa kuulla ensimmäistä kertaa tällä tavalla vuosikokouksessa yhteistyöseurakuntiemme vastuunkantajien ajatuksia. Lähetit saivat olla näin hienolla tavalla vuorovaikutuksessa ja vastaanottamassa mongoleilta hengellistä opetusta.
Vuosikokouksessa käsittelimme myös Itä-Siperian työtämme. Evankelioimistyö on laajentunut Ulan Udesta maaseudulle, joka on selkeästi Kylväjän strategian mukaista aluetta, jos on ”vähän tai ei lainkaan kristittyjä ja kirkkoja”. Ulan Uden seurakunta alkaa olla kaikilla mittareilla mitattuna omavarainen (johto, opetus, talous). Anitta Lepomaa jatkaa miehensä Vladimirin kanssa uskollisesti palvelutyötään Itä-Siperiassa. Pian Arja Halttunen on myös lähdössä uudelle työkaudelle. On hienoa, että olemme saaneet Johanna Rajalan uutena lähettinä Itä-Siperian lähetystyöhömme. Johannan rinnalle astuu pian myös hänen tulevan miehensä Matti Hyttinen. Tähän tiimiin tarvitsemme tulevaisuudessa myös muita uusia lähettejä. Vuosikokouksessa keskustelimme myös Jakutian haasteesta. Onko Jumala kutsunut jonkun Suomesta lähetystyöhön jakuuttien pariin? Onko se Kylväjän paikka ja palvelutehtävä tulevaisuudessa?
”Rohkaiskaa toinen toistanne joka päivä, niin kauan kuin tuo sana "tänä päivänä" on voimassa, ettei kukaan teistä lankeaisi synnin viettelyksiin ja paatuisi.” (Hebr. 3:13)
Hyvät ystävät pysytään Raamatussa ja apostolisessa uskossa.
Siunattua kesäaikaa, Pena ja Marja-Kaarina sekä lapset