Otteita ystäväkirjeistä
Tässä on otteita ystäväkirjeistämme.
Jos haluat, voit tilata kokonaisen ilmaisen ystäväkirjeemme lähettämällä meille tästä sähköpostia:
Tilaan Marttiloiden ystäväkirjeen: LÄHETYSSAARNAAJAN PÄIVÄKIRJA
LÄHETYSSAARNAAJAN PÄIVÄKIRJA 2/2011 13.12.2011
Hei,
Itsenäisyyspäivänä pidin saarnan Raamattuopistolla. Saarnatekstinä oli Joh. 8: 31-36. Tekstissä Jeesus opettaa opetuslapseudesta. Jeesus sanoo, että jos olemme uskollisia Hänen sanalleen, olemme todellisia opetuslapsia. Ja samalla opimme tuntemaan totuuden, joka tekee meistä vapaita.
Uskollisuus Jumalan sanalle merkitsee luottamusta sanaan ja sen vastaanottamista uskolla. Uskollisuus sanalle merkitsee siihen pitäytymistä ja siinä pysymistä. Tänä päivänä tätä haastetaan usein. Kuitenkin kaiken epäuskon keskellä meitä rohkaistaan luottamaan sanaan ja sen lupauksiin. Uskollisuus Jumalan sanalle merkitsee jatkuvaa palaamista sanaan. Tämähän oli itse asiassa uskonpuhdistuksenkin keskeinen periaate: Paluu Raamattuun. Evankeliumitekstissä sanotaankin itseasiassa kreikaksi: ”Jos jatkamme Jeesuksen sanassa, niin olemme todella Hänen opetuslapsiaan.”
Jumalan sanan vastaanottaminen johtaa Jeesuksen henkilökohtaiseen tuntemiseen.
Jeesuksen tunteminen on yhteydessä totuuteen, sillä Jeesus itse on totuus. Elämänkokemuksesta tiedämme, että totuus vapauttaa. Kun esimerkiksi saamme kertoa jonkun mieltä painavan asian, se vapauttaa. Jeesuksessa kohtaamme elävän Jumalan. Kuinka paljon enemmin voikaan elävä Jumala antaa meille vapauden, kun Hänen totuutensa ja anteeksiantonsa saa kohdata meidät. Vain todellinen totuus ja syntien anteeksiantamus voi tuoda todellisen ilon ja rauhan.
Jeesus puhuu synnin orjuudesta: "Totisesti, totisesti: jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja. Orja ei pysy talossa ikuisesti, mutta poika pysyy. Jos Poika vapauttaa teidät, te olette todella vapaita.” Ilman henkilökohtaista uskoa Jeesukseen, ihminen on todellisuudessa synnin orja. Jos ihminen ei seuraa Jeesusta, niin hänellä on joku toinen, joka ohjaa häntä. Ihmisen tärkein asia voi olla raha, menestys, valta tms. Meiltä kysytäänkin, mikä on minun todellinen Jumalani?
Luther selittää Vähässä Katekismuksessaan ensimmäistä käskyä. Mitä tarkoitetaan Jumalalla? Jumalalla tarkoitetaan sellaista, jolta ihminen odottaa kaikkea hyvää, johon hän turvaa kaikessa hädässä, jonka varassa hän uskoo elämänsä olevan ja jota hän kiittää siitä hyvästä, mitä hänellä on. Jos ihminen turvaa Raamatun Jumalaan, hänellä on oikea Jumala. Mutta jos hän turvaa mihin tahansa muuhun, hänellä on epäjumala. Mikä on minun todellinen Jumalani?
Jeesus sanoi: ”Orja ei pysy talossa ikuisesti, mutta poika pysyy.” Tässä kuvataan kahdenlaisia ihmisiä: Niitä, jotka ovat lain yrittämisen kautta pakolla Isän Jumalan yhteydessä (orja). Ja niitä, jotka ovat evankeliumin uskomisen kautta vapaudessa Jumalan omia (poika). Orja pysyy pakosta isäntänsä luona. Tämä tarkoittaa ihmistä, joka lain ja tekojen kautta yrittää miellyttää Jumalaa. Tällainen ihminen pysyy pakolla ja vastenmielisesti Jumalan yhteydessä. Hänellä ei ole iloa ja vapautta.
Poika kuvaa ihmistä, joka haluaa pysyä Isän Jumalan yhteydessä vapaaehtoisesti. Tällainen ihminen on syntynyt uskon kautta Jeesukseen Isän Jumalan lapseksi. Evankeliumi on sanoma Jeesuksesta, joka on sovittanut sinun ja minun syntini Golgatan ristillä. Vain tämä sanoma voi antaa todellisen levon ja rauhan. Jeesus on sovittanut Jumalan vihan, kantanut synnin rangaistuksen. Poika kuvaa ihmistä, joka on saanut uskon lahjan. Evankeliumi vapauttaa. Tähän vapauteen päässyt ihminen, ei halua luopua lapsensuhteestaan Isään Jumalaan.
Muutama viikko sitten palasin Mongoliasta. Matkaani osui monta hyvin rohkaisevaa asiaa. Erityisesti haluan mainita Kylväjän itsenäisen työn 10-vuotisjuhlat ja Idersaihanin (Idree) vihkimisen seurakunnan paimenen virkaan.
Kylväjän työ alkoi Mongoliassa 1997 Norjan luterilaisen lähetysliiton (NLM) yhteydessä. Työn laajetessa uusille alueille ja uusiin työmuotoihin aloitettiin itsenäinen työ marraskuussa 2001, jolloin rekiströitiin FLOM in Mongolia- järjestö (Kylväjä Mongoliassa).
Kuluneen kymmenen vuoden aikana työmuotoja ovat mm. olleet aktiiviseen kansalaisuuteen kouluttaminen, villakoulutus, ammatilliset lyhytkurssit (viljely, yritystoiminta, perhekoulutus jne.), tietokonekoulutus, englanninopetus, vammaisten elämän kehityshankkeet, työ alkoholistien auttamiseksi, vankilatyö, terveyskasvatus ja diakonia- sekä hätäavustustyö.
Kuluneen 10 vuoden aikana työmme on auttanut kymmeniä tuhansia hädänalaisia ja syrjittyjä viiden eri maakunnan alueilla. Yhteensä apua on annettu vähäosaisille yli miljoonan euron arvosta. Avustus- ja kehitysyhteistyön ohella lähettimme ovat vapaa-ajallaan olleet mukana rekisteröidyissä luterilaisissa yhteistyöseurakunnissa vastuuta kantamassa kaikki nämä vuodet. Tässä yhteydessä on syntynyt kuusi luterilaista seurakuntaa eri puolille Mongoliaa.
Näillä yhteistyöseurakunnilla oli sunnuntaina 6.11. suuri päivä, kun he saivat uuden paimenen. Seurakunnan paimenvirkaan vihittiin nimittäin Arhangain luterilaisessa Hairiin medee- seurakunnassa S. Idersaikhan (Idree).
Idersaikhan on monille teillekin tuttu, sillä hän oli mukana vaimonsa kanssa Kylväjän kesäpäivillä 2008 Helsingissä. Idree on yhteistyöseurakuntiemme järjestyksessä toinen paimenvirkaan asetettu mongoli.
On suurta Jumalan armoa, että lähetystyö on saanut jatkua Mongoliassa uusilla alueilla kaikki nämä vuodet.
Hienoa, että Sinä olet jaksanut olla kaikki nämä vuodet lähetysrenkaassamme ja yhteisessä Mongolian lähetystyössämme. Kiitos esirukouksista, monenlaisesta rohkaisusta ja talousuhreista tämän työn puolesta. Tämä työ ei todellakaan ole ollut turhaa. Ja Jumalan armosta olemme saaneet jo nyt nähdä, miten se on kantanut hedelmää. Evankeliumi on saavuttanut ihmisiä, jotka eivät ole koskaan aiemmin kuulleet Jeesuksesta mitään.
Rauhallista joulua ja siunattua vuotta 2012,
Pena ja Marja-Kaarina sekä lapset
LÄHETYSSAARNAAJAN PÄIVÄKIRJA
Marttilan perhe
1/2011 23.5.2011
Hei,
Terveiset perheeltämme täältä Järvenpäästä. Kevät on pitkällä jo täällä meidänkin kulmillamme. Ehkä voi jo puhua kesästäkin.
Viime aikoina minua on puhutellut opetuslasten ja erityisesti Pietarin kohtalo pääsiäisen tapahtumien jälkeen. Opetuslapsethan palasivat tuolloin Galileaan vanhoihin kalastajien ammatteihin.
Tässä tilanteessa Jeesus kohtaa Pietarin. ”Kun he olivat syöneet, Jeesus sanoi Simon Pietarille: "Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä toiset?" "Rakastan, Herra", Pietari vastasi, "sinä tiedät, että olet minulle rakas." Jeesus sanoi: "Ruoki minun karitsoitani." Sitten hän kysyi toistamiseen: "Simon, Johanneksen poika, rakastatko minua?" "Rakastan, Herra", Pietari vastasi, "sinä tiedät, että olet minulle rakas." Jeesus sanoi: "Kaitse minun lampaitani." Vielä kolmannen kerran Jeesus kysyi: "Simon, Johanneksen poika, olenko minä sinulle rakas?" Pietari tuli surulliseksi siitä, että Jeesus kolmannen kerran kysyi häneltä: "Olenko minä sinulle rakas?", ja hän vastasi: "Herra, sinä tiedät kaiken. Sinä tiedät, että olet minulle rakas." Jeesus sanoi: "Ruoki minun lampaitani.” (Joh. 21:15-17)
Jeesus uudistaa Pietarille kutsun Jumalan valtakunnan työhön ja paimentehtävään. Ennen kohtaamista Pietari oli edellisen kerran ollut Jeesuksen läheisyydessä, kun hän oli kolme kertaa kieltänyt uskonsa Herraansa. Nyt Jeesus lähestyy uudelleen Pietaria. Pietari on tullut takaisin Jeesuksen yhteyteen. Hän on katunut syntejään ja saanut ne anteeksi. Jeesus puhuttelee Pietaria kolme kertaa kysymällä rakastaako hän Jeesusta. Jeesus käyttää kysymyksissä agapao-sanaa. Eli itseasiassa Jeesus kysyy: Rakastatko minua jumalallisella rakkaudella?
Pietari vastaa tähän aina fileo-sanalla. Ei hän sanoo Jeesuksen olevan hänelle rakas, kuten ihmiset ovat. Fileo tarkoittaa inhimillistä rakkautta. Kolmannella kerralla Jeesuskin käyttää tätä fileo-sanaa. Pietari on oppinut läksynsä. Hän tietää olevansa heikko, jossa itsessään ei ole jumalallista rakkautta. Hän tietää, että omassa voimassaan hän ei voi seurata Jeesusta eikä rakastaa Häntä. Ainoastaan Jeesus voi antaa voiman rakastamiseen ja uskomiseen. Kuitenkin vain inhimillistä fileo-rakkautta omaavana Pietari kelpaa seurakunnan paimentehtävään. Hän saa Jeesukselta tehtävän ruokkia ja kaida seurakuntaa.
On mielenkiintoista havaita, että Jeesus ei moittinut Pietaria ja muitakaan opetuslapsia siitä, että he palasivat vanhoihin kalastajien ammatteihin. Jeesus ymmärsi opetuslapsia ja heidän elämäntilannettaan. Opetuslapsethan eivät olleet vielä käsittäneet ylösnousemuksen merkitystä. Samoin lähetystehtävä ei ollut heille vielä valjennut. Toisaalta Jeesukselle kaikki työ on yhtä merkityksellistä; julistaminen ja kalastaminen ovat molemmat tärkeitä.
Jeesuksen ja Pietarin kohtaaminen päättyy Jeesuksen kutsuun seuraamiseen. ”Näin Jeesus ilmaisi, millaisella kuolemalla Pietari oli kirkastava Jumalaa. Sitten hän sanoi: "Seuraa minua.” (Joh. 21:19) Meitä kutsutaan ennen kaikkea seuraamaan Jeesusta. Se on kaiken ydin. Se koskee kaikia. Seuraajilleen Jeesus antaa erilaisia tehtäviä. Toiset voivat olla kalastajia, toiset ovat evankeliumin viejiä, toiset ovat paimenia seurakunnassa jne. Ydin on kuitenkin Jeesuksen seuraaminen. Ilman Jeesukseen uskomista ja Hänen seuraamistaan ei ole pelastusta, ei yhteyttä Jumalaan eikä iankaikkista elämää.
Kuluneen talven aikana olemme asettuneet taas tänne suomalaiseen elämänmenoon. Itselläni on ollut kuluneen vuoden aikana vastuulla Kylväjän lähetyskurssi ja Itä-Siperian, Kaukasian sekä Mongolian työ. Kylväjän lähetyskurssi on loppusuoralla. Se päättyy reilun viikon kuluttua. Kurssilla on ollut kahdeksan aktiivista ja keskustelevaa opiskelijaa, jotka suuntaavat kurssin jälkeen Kylväjän eri työalueille.
Itä-Siperiassa Ulan-Uden seurakunnassa ollut ollut keskinäisiä ristiriitoja, mutta nyt ne ovat hieman laantuneet. Seurakunnan työhön on palautumassa rauha. Ulan-Uden ohella suuntaudutaan evankelioimistyöhön, erityisesti Tunkan aleella, Irkurtskin eteläpuolella. Kaukasiassa rukousaiheena seurakunnan syntyminen. Elämme haastellisia ja mielenkiintoisa aikoja tällä lähetyksen pioneerialueella. Mongoliassa yhteistöseurakuntiemme neuvosto on rekisteröitymässä järjestönä. Tämä luo yhteyttä seurakuntien välille ja vahvistaa toimintamahdollisuuksia tulevaisuudessa.
Siunattua alkavaa kesää.
Terveisin, Pena ja perhe
LÄHETYSSAARNAAJAN PÄIVÄKIRJA
Marttilan perhe
4/2010 16.12.2010
Hei,
Siitä on aikaa, kun viimeksi kuulit meiltä. Kirjoitinhan viimeisen ystäväkirjeemme Mongoliasta juuri ennen sieltä lähtöämme. Kesäkuun lopussa tulimme tosiaan Suomeen. Loppukesä ja alkusyksy meni kotiin ja Suomeen asettumisessa. Onneksi oli vanha talo ja monin tavoin tutut ympäristöt täällä odottamassa. Itse palasin Kylväjän kotimaantyöhön ja Marja-Kaarina palasi opettajaksi Suomen Raamattuopistolle. Nykyiset työnkuvamme ovat jonkin verran muuttuneet. Itse vastaan nyt Kylväjän työstä Itä-Siperiassa, Kaukasuksella ja Mongoliassa sekä lähetyskurssista. Marja-Kaarina toimii maahanmuuttajille suunnatun Kristittynä Suomessa-linjan vastaavana opettajana. Syksyn aikana olemme saaneet tavata monia teistä. Kiitos kaikille teille yhteydenotoista ja kohtaamisista. Meillä oli sydämelliset tulojuhlat Heinolassa ja Järvenpäässä. Samoin Raamattuopiston väki on ottanut meidät hienolla tavalla takaisin tähän suomalaiseen elämänmenoon.
Muutama päivä sitten tulin parin viikon työmatkalta Itä-Siperiasta ja Mongoliasta. Laitan tähän osan matkaraportistani, jossa kuvataan Kylväjän lähetystyön tilannetta siellä.
Kylväjän työ Mongoliassa
Kylväjä toimii Mongoliassa edustustonsa välityksellä (FLOM in Mongolia), joka tekee KYT- ja diakoniatyötä. Tämän ohella lähetit toimivat vapaa-ajallaan paikallisissa luterilaisissa seurakunnissa.
FLOM in Mongolia
FLOM in Mongolia toteuttaa tällä hetkellä neljää Suomen ulkoministeriön tukemaa KYT-hanketta Mongoliassa: Johtajuuskoulutushanke Uusi avain-hanke, Tietoyhteiskunta maaseudulle ja Vammaisten koulutushanke. Tämän ohella FLOM tekee KYT- ja diakoniatyötä Kylväjän omalla rahoituksella. Tällä hetkellä keskeiset toimintamuodoit ovat diakoniatyö luterilaisten yhteistyöseurakuntien kanssa, hätäaputyö katoalueilla, alkoholistityö (Dundgovin maakunta) ja ennalta ehkäisevä terveystyö (Zavhanin maakunta) sekä lyhytkurssit UB:n ympäristön maaseudulla (lähinnä Hentiin maakunta).
”Ykseys – luterilaisten seurakuntien neuvosto” eli luterilaiset yhteistyöseurakunnat
Mongoliassa toimii kuusi Kylväjän yhteistyöseurakuntaa. Toukokuussa nämä seurakunnat muodostivat yhteistyöneuvoston (”Ykseus – luterilaisten seurakuntien neuvosto”). Ilahduttavasti tämän neuvoston toiminta ja seurakuntien yhteistyö on viime aikoina tiivistynyt. Yhteistyöneuvoston toimintaa johtaa kolmimiehinen pääsihteeristö. Yhteistyöneuvoston kuusi seurakuntaa sijaitsevat pitkien välimatkojen päässä toisistaan (pisimmillään yli 1000 kilometriä). Suurimman seurakunnan jumalanpalveluksissa on mukana noin 70 ihmistä ja pienimmän alle 10. Osa seurakunnissa kasvaa (Dundgobi, Zavhan, Ondor-Ulaan), osa on pysynyt ennallaan (UB, Arhangai) ja yhden toiminta on hiipumassa (Zuunmod). Kuluneen vuoden aikana seurakunnat ovat laadullisesti kasvaneet ja vahvistuneet.
Lähettimme Mongoliassa
Joel Norrvik
Joel Norrvik asuu Ulaanbaatarissa. Hän on Mongolian työn esimies ja Resident Representative for FLOM in Mongolia. Tämän ohella hän toimii koordinaattorina johtajuuskoulutus- ja Uusi avain hankkeissa.
Päivi Vuorinen
Päivi Vuorinen asuu Arhangain maakunnassa. Hän toimii Arhangain vammaishankkeen johtajana. Tämän ohella hän ohjaa Zavhanin terveystyötä.
Kulunut syksy on ollut monelle uskovalle hämmennyksen aikaa. Itsekin olen monta kertaa ihmetellyt sitä, miten kauaksi ev.lut.kirkkomme ja yhteiskuntamme on etääntynyt Raamatun selkeästä sanasta. Tämän keskellä meitä Jeesuksen todellisia seuraajia kutsutaan kuitenkin sitoutumaan yhä selkeämmin Häneen ja Raamattuun. Jeesus itse on kanssamme ja Hänen tulonsa lähenee. ”Kun nuo tapahtumat alkavat, nostakaa rohkeasti päänne pystyyn, sillä teidän vapautuksenne on lähellä.” (Lk. 21:28)
Rauhallista joulua ja Vapahtajamme siunaamaa vuotta 2011!
Terv. Pena ja perhe
2/2010 27.4.2010
Pena, Marja-Kaarina, Joona, Teresa ja Justus Marttila
Kuinka kevään viettosi sujuu?
Kirjoitan tätä kirjettä Dundgovin eli Keski-Gobin maakunnan keskuksesta, Mandalgovista. Tänään kävin maakunnan johtoa tapaamassa. Johtajat halusivat osoittaa kiitoksensa Kylväjän työlle heidän maakunnassaan. Kuluneen talven ja kevään aikana olemme auttaneet hätää kärsiviä maaseudun asukkaita, joista monet ovat menettäneet kaiken karjansa ja toimeentulonsa. Olemme ohjanneet Suomesta tulleita avustusvaroja tähän maakuntaan noin 10 000 euron arvosta. Ostimme ruokatarvikkeita, polttoaineita ja karjan rehua, jotka lähetimme rekalla Keski-Gobin viiden kunnan asukkaille. Tällä alueella jaettiin neljä kuorma-auton lavallista avustustavaraa. Yhteensä olemme avustaneet noin 35 000 eurolla täällä Keski-Gobissa, Arhangaissa ja Zavhanissa. Kiitos Sinullekin keräykseen osallistumisesta!
Dundgov -maakunnan johtajat tarjosivat kunnialounaan, antoivat järjestöllemme kiitostaulun ja minulle maakunnan kunniamerkin. Paikallistelevisio oli paikalla ja pidin pienen puheen. Olen täällä neljän päivän matkalla pitämässä opetusseminaaria paikallisessa luterilaisessa seurakunnassa, joka aloitti toimintansa viime vuonna. On ollut ilo opettaa Pyhästä Hengestä ja kristillisestä perheestä. Iltaisin mukana on ollut noin kuusikymmentä kuulijaa. Kolmeiltainen seminaari päättyi viimeisenä iltana yhteiseen ehtoolliseen. On todella hienoa, että Kylväjä saa olla työssä tällä pioneerialueella, jossa ei vielä ole yhtään rekisteröityä seurakuntaa. Rukoillaan, että luterilainen Goviin gerel (Gobin valo) seurakunta saisi pian anomansa rekisteröinnin. Viranomaiset sallivat täällä seurakuntien toimia vapaasti, mutta yhdellekään seurakunnalle ei toistaiseksi ole annettu virallista rekisteröintiä.
Opetuksessani korostin, että Pyhän Hengen ensisijainen tehtävä on johtaa ihmisiä Jeesuksen luo. Pyhä Henki kirkastaa Jeesusta. "Kun Totuuden Henki tulee, Hän johtaa teidät tuntemaan koko totuuden. Hän ei näet puhu omissa nimissään, vaan puhuu sen, minkä kuulee, ja ilmoittaa teille, mitä on tuleva. Hän kirkastaa minut, sillä sen, minkä Hän teille ilmoittaa, Hän saa minulta." (Joh. 16:13-14) Jumala on yksi. Isä lähetti Pojan, Poika lähetti meille Pyhän Hengen. Nämä kaikki kolme ovat yhtä ja toimivat yhdessä. On vain yksi pyhä Jumala. Pyhä Henki tahtoo samaa kuin Isä ja Poika. Pyhä Henki synnyttää sanan ja sakramenttien kautta uskon, joka on puhtaasti Jumalan lahja.
Usein täällä Mongoliassa (ja Suomessakin) ajatellaan, että usko on ihmisen sisäinen jossain määrin älyllinen ponnistus. Raamattu opettaa, että usko on Jumalan lahja. Se ei synny ihmisen sisältä, eikä sen eteen voi tehdä mitään.
Pyhä Henki synnyttää uskon (vanhurskauttaminen) ja Pyhän Henki tekee työtään uskovissa (pyhitys). Pyhitys on sitä, että uskova tuntee yhä syvemmin oman pahuutensa ja Jeesuksen ristinkuoleman merkityksen. Pyhitys on päivittäistä Jeesuksen luo tulemista. Tuomme rukouksessa Jeesukselle synnit ja ne asiat, jotka estävät meitä olemasta Jeesuksen yhteydessä. Päivittäin tulee myös ottaa vastaan anteeksiantamuksen lahja, joka antaa puhtaan omantunnon.
Viime viikolla meillä oli Ulaanbaatarissa vastuunkantajakoulutuksen lähijakso, jonka jälkeen pidimme vielä koulutusseminaarin. Viikonloppuseminaarissa opiskelimme ympäri Mongoliaa tulleen 30 vastuunkantajan kanssa Hebrealaiskirjettä, ristin teologiaa ja Jeesusta kuoleman voittajana. Seminaari meni hyvin, mutta päätösjumalanpalveluksessa sattui ikävä tapahtuma. Erään seurakuntalaisen kännykkä varastettiin. Leiri päättyi näin ikävissä merkeissä ja jouduin pitämään ankaran lain saarnan: varkaat eivät pääse Jumalan valtakuntaan. Onneksi Pyhä Henki alkoi tehdä työtään puhelimen ottaneen sydämessä. Nimittäin seuraavana päivänä hän palautti kännykän toimistollemme. Jumala toimii. Tulimme Mongoliaan 13 vuotta sitten ja silloin tapahtui jatkuvasti varkauksia, mutta en muista yhtään tapausta, jossa varas olisi tunnustanut tekonsa ja katuen palauttanut varastamansa. Nyt kuitenkin niin tapahtui ja siitä olen iloinen. Tiedotimme koko porukalla, että kaikki hyvin. Kuvia Dundgovista
Marja-Kaarina jatkaa
Kaksivuotinen työkautemme alkaa olla lopuillaan ja kodin purkaminen on alkanut. Tämä saattaa olla tällä erää viimeinen kirjeeni täältä, joten parasta kiittää samantien yhteisestä matkasta lähetystyössä! Parilta viime kuukaudelta on mielessäni muutama kiitosaihe, jotka ajattelin jakaa kanssasi. Ensinnäkin lastemme koulunkäynti kansainvälisessä koulussa englanninkielellä on sujunut paremmin kuin uskalsimme odottaa. Kaikki kolme ekaluokkalaisesta lukiolaiseen sopeutuivat hyvin luokkaryhmiinsä ja alkuvaikeuksien jälkeen koulutyö on sujunut loistavasti. Suomikoulun opettajina toimineet Saara Iivonen ja Taito Heikkilä ovat myös olleet suureksi avuksi. Kun lasten asiat ovat kunnossa pystyy äitikin keskittymään työhönsä.
Vetämäni koulutusprojektin raporttien laatiminen alkuvuodesta Suomen ulkoministeriölle ja paikallisille viranomaisille oli iso urakka, mutta se kannatti tehdä perusteellisesti. Näissä hommissa hyvin suunniteltu on puoleksi tehty ja hyvä raportointi on toinen puolikas. Mitä siinä välissä sitten tapahtuu, sitä voidaan toki kysyä. Oikeusministeriön virkailija, jonka leimasin antaa Kylväjän rekisteröinnin tässä maassa, soitti minulle raporttiani lukiessaan ja kysyi, voisinko ottaa uusia opiskelijoita hänen vastaamastaan yksiköstä tähän koulutukseen. En valitettavasti voinut ottaa kesken kahden vuoden koulutusta uusia opiskelijoita. Niinpä hän ehdotti, että tulen heidän viikoittaiseen koulutuspäiväänsä puhumaan kansalaisyhteiskunnasta ja kansalaisjärjestöjen roolista demokraattisessa maassa. Toteutin koulutuksen kahden mongolin kanssa, Undral on Democracy Training Centerin johtaja ja Ojunaa luotsaa yhtä meidän projektiamme. Ajattelin että lähtöni jälkeen nämä kaksi voisivat jatkossakin käydä tässä ja ehkä muissakin paikoissa puhumassa ko. aiheesta. Vierailu ja varsinkin aiheesta virinnyt keskustelu olivat rohkaisevia ja osoittivat, että työtämme tässä maassa arvostetaan ja siitä toivotaan hyötyvän laajemmankin joukon kuin vain projektiin valitut välittömät hyödynsaajat.
Tämän kuun lähijaksolla perehdyimme köyhyyden syihin ja toimiin, joilla pyritään parantamaan ihmisten elinoloja. Olin kutsunut puhujiksi täkäläisen tutkijan YK:sta ja professorin yliopistosta. Maassa lasketaan noin miljoonan ihmisen (35%) elävän köyhyysrajan alapuolella eli näillä ihmisillä ei ole varaa syödä säännöllisesti tarpeeksi ravitsevaa ruokaa, ei ole ihmisarvoista asuntoa eivätkä he saa tarvittavaa hoitoa sairastuessaan. Toinen puhujista esitti köyhyyden yhdeksi pääsyyksi ajattelumallia, joka periytyy kommunismin vuosilta. Ihmisille on nykyään kyllä tarjolla monenlaista apua ja tukea, mutta useimmat eivät osaa sitä hakea. Tähän lisäsin mielessäni, että valtion laitokset eivät myöskään osaa eivätkä välitä juurikaan tiedottaa, mitä mahdollisuuksia hädänalaisilla kansalaisilla on saada apua ja mistä.
Maan karjasta 6,5 miljoonaa (10%) on menehtynyt ja vieläkin kuolee heikoimpia yksilöitä, sillä lunta tulee edelleen, ruoho ei vielä viheriöi ja yöt ovat kylmiä. Ajoimme viime kuussa Arhangaista työmatkalta iltamyöhään kohti kotia. Justus nukkui takapenkillä ja taivaalla kumotti täysikuu. Tie oli jäinen joten Pena ajoi varovasti. Kuunvalossa katselin auton ikkunasta lohdutonta näkyä: nälkään ja kylmään menehtyneitä eläimiä oli teiden varsilla kasoina. Laskeskelin, että 450km matkalla ei mennyt viittä kilometriä ilman raatoa jossakin tien lähellä. Heti synnyttyään kuolleita varsoja ja vasikoita makasi emonsa vierellä ja lampaiden jalat sojottivat kohti taivasta. Lehmiltä ja hevosilta oli useimmilta nyljetty nahka päältä, kun paimentolainen tai joku paikalle sattunut oli ajatellut saada edes jotakin taloudellista hyötyä kuolleesta karjaeläimestä. Sudet ja koirat olivat pitäneet juhlia ja kalunneet parhaat palat niistä, joissa vielä oli muutakin kuin luuta ja nahkaa. Paimentolaisen elämä ja toimeentulo on karjan varassa, joten tässä maassa on nyt tuhansia perheitä vaeltamassa kohti kaupunkeja uutta elämää etsien. Tänä vuonna karjaa on kuollut enemmän kuin koskaan maan dokumentoidun historian aikana. Rukous ja rahallinen tuki ovat siis edelleen tärkeitä.
Terveisin, Pena ja Marja-Kaarina
LÄHETYSSAARNAAJAN PÄIVÄKIRJA
Ystäväkirje 1/2010 24.2.2010
Pena, Marja-Kaarina, Joona, Teresa ja Justus Marttila
Siunattua alkanutta tiikerin vuotta!
Reilu viikko sitten vietimme kuukalenterin mukaista uuden vuoden juhlaa (Tsagaan sar). Juhlan merkeissä vierailimme ystäväperheidemme luona. Tänä vuonna vierailupaikkoja ei ollut niin paljon kuin joskus aiempina vuosina. Eräs ystäväperheemme on muuttanut pois pääkaupungista ja eräs asuu taas Beijingissä. Tsagaan sarina vieraillaan sukulaisten ja ystävien luona. Tämän ohella juhlaan kuuluu kuulumisten vaihtoa ja hyvää syömistä. Valitettavasti jotkut myös juovat juhlan aikaan liikaa viinaa yms.
Tänä vuonna Tsagaan sarin juhla ajoittui sunnuntaille. Vuoden ensimmäinen päivä oli sunnuntaina 14. helmikuuta. Tämä aiheutti kotiseurakunnassamme keskustelun siitä, pitäisikö jumalanpalvelus järjestää vai ei. Vuoden ensimmäisenä päivänä täytyy ehdottomasti vierailla läheisten ja vanhempien sukulaisten luona, tämän tähden jotkut kokivat jumalanpalveluksen pitämisen samana päivänä vaikeaksi. Seurakunnassamme päädyttiin kuitenkin pitämään jumalanpalvelus, mikä oli mielestäni hyvä ratkaisu. Jumalanpalvelukseen ei lopulta tullut paljon ihmisiä (noin 25), mutta siellä oli lämmin ja läheinen tunnelma. Jumalanpalveluksen lopussa saimme tervehtiä seurakunnan jäseniä Tsagaan sarin perinteisellä tervehdyksellä, jossa nuorempi pitää vanhemman käsiä ylhäällä, halataan ja toivotetaan rauhaa alkavaan vuoteen ja kevääseen.
Pari viikkoa sitten opetin Ulaanbaatarin kotiseurakunnassamme. Opetukseni käsitteli kristityn elämää ja vaellusta. Seurakunnassa on joidenkin jäsenten keskuuteen levinnyt vakavaa väärää alkoholinkäyttöä, ja tähän halusin opetuksessani puuttua. Alkoholismi on ollut vaarassa viedä mukaansa muitakin seurakunnan jäseniä, se on ollut tuhoamassa koko seurakuntaa. Kuitenkaan en keskittynyt opetuksessani vain alkoholin väärään käyttöön, vaan käsittelin opetuksessani laajemminkin kristityn elämää. Eräs opetukseni teksteitä oli Korinttolaiskirjeestä, joka on suunnattu uskoville kristityille ja käsittelee seurakunnan piirissä ilmeneviä vakavia syntejä. Paavali kutsuu kirjeellään seurakuntaa parannukseen.
Paavali kirjoittaa 6. luvussa: ”Ettekö tiedä, että vääryydentekijät eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö! Jumalan valtakunnan perillisiä eivät ole siveettömyyden harjoittajat eivätkä epäjumalien palvelijat, eivät avionrikkojat, eivät miesten kanssa makaavat miehet, eivät varkaat eivätkä ahneet, eivät juomarit, pilkkaajat eivätkä riistäjät. Tällaisia jotkut teistä olivat ennen, mutta nyt teidät on pesty puhtaiksi ja tehty pyhiksi ja vanhurskaiksi Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä ja Jumalamme Hengen voimasta.” (1. Kor. 6:9-11)
Paavali tähdentää opetuksessan, että kristityn ei tule jäädä synteihinsä, vaan joka päivä tulee kääntyä Jeesuksen luo. Synnit tulee tunnustaa ja hylätä päivittäin. Vaikka uskova saattaa lähes päivittäin langeta samoihin synteihin, kutsuu Jumala kuitenkin häntä päivittäin parannukseen. Tämän tähden lankeemuksen jälkeen tulee kääntyä Jeesuksen luo. Hän antaa kyllä anteeksi jokaiselle, joka Häneltä anteeksiantamusta pyytää. Jeesus sanoo tänääkin: "Mene, äläkä enää syntiä tee." Jatkuvaan synnin harjoittamiseseen jäänyt ei saa kerran nähdä Jeesusta iankaikkisessa elämässä. Tälläinen ihminen ei ole Jeesuksen oma. Jeesukseen uskova ei voi elää kahdella tiellä. Hän ei voi olla anteeksi saanut syntinen ja harjoittaa samaan aikaan em. syntejä (epäjumalanpalvelus, juoppous, avioliiton ulkopuoliset seksisuhteet, homoseksuaaliset suhteet jne.) niinkuin ennen Jeesuksen seuraamista.
Kirkolla ei ole valtaa julistaa jotakin Raamatun kieltämää (esim. homoseksuaaliset suhteet) sallituksi. Jos kirkko tämän tekee, voidaan kysyä onko se enää kristillinen kirkko? Kirkko, joka ei välitä Raamatusta, ei välitä lopulta Jeesuksestakaan. Kylväjän perustajan Per Wallendorfin kerrotaan aikanaan sanoneen: "Kun kirkko ei välitä Jeesuksesta, sitä ei Jumala kauan katsele!"
Mongoliassa on ollut talvi 30 vuoteen. Maaseudun paimentolaisten elämä on tullut todella vaikeaksi. Kova pakkanen ja paksu lumikerros tappavat päivittäin kotieläimiä.Kuulin jokin aika sitten, että eräs perhe oli polttanut Dundgovin Delgertsogtissa epätoivoissaan jurttansa. Laitoin kotisivullemme Internetiin tietoa ja videon tästä zud-hätätilasta. http://marttilat.weebly.com/zud-haumltaumltila.html
Kylväjä on Suomessa käynnistänyt keräyksen Mongolian paimentolaisten auttamiseksi. Olemme tähän mennessä jo ohjanneet katastrofiapua Arhangaihin, Keski-Gobiin ja Zavhaniin. Olemme ostaneet rahoilla peittoja, rehua, ruokaa yms. apua paimentolaisille. Piakkoin olisi tarkoitus uudelleen auttaa em. alueiden hätääkärsiviä. Nyt suuntaamme avun ennenkaikkea ihmisten auttamiseen. Tähän mennessä on kuollut eläimiä. Mutta vaarana on, että huonon ravinnon seurauksena myös lapsia kuolee aliravitsemuksen seurauksena ja sairauksiin.
Tammikuussa tein kaksi pitkää matkaa. Toinen niistä suuntautui Keski-Gobiin ja toinen Arhangaihin. Aivan tammikuun alussa olin Keski-Gobissa. Viime heinäkuussa lähetyksemme aloitti työn uudella alueella, Keski-Gobin (Dundgovi) maakunnan keskuksessa Mandalgovissa, joka sijaitsee noin 270 kilometriä Ulaanbaatarista etelään. Lähetimme paikkakunnalle mongoliuskovan, Idersaikhanin, jonka johdolla on paikkakunnalla tehty alkoholisti- ja diakoniatyötä.
Idersaikhan järjestää viikoittain alkoholisteille ja heidän perheenjäsenilleen vertaistukiryhmiä. Hän käy opettamassa alkoholin vaaroista paikallisissa kouluissa, vankilassa ja poliisin tiloissa.
Sosiaalityönsä ohella Idersaikhan on aloittanut perheensä kanssa vapaa-ajallaan Mandalgovissa uuden luterilaisen seurakunnan. Seurakunta on alkanut yllättävän vireästi. Sain olla todistamassa noin kahdenkymmenen uuden mongolin kastetta. Kasteessa heidät liitettiin Jumalan valtakunnan jäseniksi ja Jeesuksen seuraajiksi. Kasteen suoritti Ulaanbaatarin Sain medeen seurakunnan pastori Sainaa. Seurakunta on kouluttamassa itselleen vastuunkantajia, seurakunnan nimeksi on valittu Goviin gerel (Gobin valo). Uusi syntynyt seurakunta tarvitsee runsaasti esirukouksiamme! Kotisivullamme on kuva kastetuista: http://marttilat.weebly.com/keski-gobi.html
Pari viikkoa Gobin matkan jälkeen olin Arhangaissa. Arhaissakin oli ilo viettää luterilaisessa Hairiin medeen seurakunnassa kastejuhlaa. Kolme uutta ihmistä otettiin kasteessa Jeesuksen omiksi. Kastejuhlan jälkeisenä päivänä Arhangaissa oli vammaisprojektimme uuden toimintakeskusen vihkijäiset. Mongolian maaseudulla ei ole tietääksemme vielä yhtään muuta vastaavaa keskusta, jossa koulutetaan vammaisia, heidän vanhempiaan ja tukiyhteisöjään. Päivi Vuorisen johtama ja Joel Norrvikin tukema hanke on saanut Arhangaissa paljon aikaan.Kiitos Hairiin medeen seurakunnasta ja vammaishankkeesta Vapahtajallemme. Kotisivullamme on myös muutama kuva Arhangain matkasta. http://marttilat.weebly.com/arhangai.html
Terveisin, Pena ja perhe
LÄHETYSSAARNAAJAN PÄIVÄKIRJA
Ystäväkirje 6/2009 15.12.2009
Pena, Marja-Kaarina, Joona, Teresa ja Justus Marttila
Rauhallista Jeesuksen syntymäjuhlaa ja siunausta uudelle vuodelle!
Terveiset täältä Mongolian pakkasista, parhaillaan -28 C. Tänään korjattiin tässä lähistöllä suurta kaukolämpöputkea ja lämpö oli katkaistu koko päiväksi. Palelimme sisällä ja ulkona. Kylmä ja joulu pääsee täällä Mongoliassa aina yllättämään. Ensi viikolla on joulu, mutta se ei täällä näy eikä tunnu oikein missään. Kirjahyllyssämme on tosin muutama joulukortti – kiitos niistä!
Viime viikolla ja viikonloppuna olimme hyvin kiireisiä. Vastuunkantajakoulutuksen lähiopetusjakso oli jälleen täällä Ulaanbaatarissa. Ensiksi meillä oli koulutusta neljä päivää kaupungissa ja sitten seurakuntien vastuunkantajille viikonloppuseminaari Ulaanbaatarin lähistön leirikeskuksessa. Viikolla käsittelimme avioliittoa ja perhettä ja niihin liittyviä aiheita yhteiskunnan ja seurakunnan näkökulmista. Viikonloppuseminaarin yleisaiheena oli jumalanpalvelus ja sen eri osa-alueet. Sunnuntaiaamuna puhuimme erilaisista Mongoliassa vaikuttavista kristillistaustaisista harhaopeista mm. mormoneista. Viikonlopun päättyessä oli kiitollinen ja väsynyt olo. Kolmiyhteinen Jumalamme on ollut hyvä ja uskollinen. Kylväjän lähetystyö Mongoliassa alkoi reilut 10 vuotta sitten. Silloin olimme mukana kantamassa vastuuta yhdessä pääkaupungin luterilaisessa seurakunnassa. Nyt mukana oli vastuunkantajia seitsemästä eri seurakunnasta ja neljästä eri maakunnasta sekä lisäksi vieraat Burjatian Ulan Udesta. Rukoilemme, että Jumala siunaisi näitä osallistujia ja heidän johtamiaan seurakuntia ympäri Mongoliaa. Toivottavasti vaivannäkö ei mene hukaan, vaan kantaa kestävää hedelmää aina iankaikkisuuteen asti.
Marja-Kaarina opetti viikolla avioliitosta, perheestä, efesolaiskirjettä ja viikonloppuna jumalanpalveluksen johtamisesta ja se eri rukouksista. Itse opetin viikolla efesolaiskirjeestä, kasteesta sekä viikonloppuna adventisteista ja pidin sunnuntain juhlajumalanpalveluksessa saarnan. Saarnassa käsittelin mm. Johannes Kastajaa, joka osoitti julistuksessaan Kristukseen. Seurakunnan elämän keskuksena tulee olla Kristus. Jumalan sana paljastaa jokaisen ihmisen synnit. Nämä tulee tunnustaa, pyytää anteeksi ja hylätä. Kristuksessa on täydellinen syntien anteeksianto, kuten Johannes todistaa: "Katsokaa: Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin! ”Jeesus on Jumalan karitsa, joka syntyi synnittömänä tähän maailmaan. Hän itse otti syntimme kantaakseen. Hän tuli synniksi ja kuoli meidän syntien edestä, jotta me saisimme elää. Ihmisen jokainen valhe, varkaus, pettäminen, rakkaudettomuus, kovuus yms. ansaitsevat ikuisen kuoleman. Vain tässä Jumalan karitsassa on toivo jokaiselle ihmiselle.
Saarnassa mainitsin myös Johanneksen sanat: ”Hänen on tultava suuremmaksi, minun pienemmäksi.” Johannes antaa tässä hyvän esimerkin seurakuntien vastuunkantajille. Seurakunnan johtaja ei saa koskaan olla seurakunnan keskus. Vastuunkantajien tulee olla palvelijoita, jotka johtavat toisia Jeesuksen luo. Jeesuksen tulee kasvaa ja Hänen tulee olla yhä suuremmassa osassa srk:n elämässä.
Sikainfluenssa on vaikeuttanut elämäämme. Marraskuussa lasten koulu oli 2 viikkoa kokonaan kiinni. Sitten isommat lapset pääsivät kouluun, mutta alaluokat olivat kiinni vielä toiset kaksi viikkoa.
Itse emme ole sikaflunssaa (luultavasti) saaneet, vaikkakin olemme muuten olleet flunssassa. Täällä on talvisin niin paksu saastesumu ympärivuorokauden, että kaikenlaiset hengitystietulehdukset pitkittyvät ja komplisoituvat. Heräämme nykyään joka yö, kun makuuhuoneemme täyttyy ulkoa ikkunankarmien läpi tulevaan kivihiilisavuun. Aamulla savu haisee sänkyvaatteissa ja hiuksissa. Näissä saasteissa eläminen alkaa vaikuttaa jokapäiväiseen elämäämme ja terveyteemme merkittävästi. Huono ilma aiheuttaa astmaattisia oireita ja hapenpuutetta.
Monet teistä ovat paljon rukoilleet Ulaanbaatarin seurakuntamme kirkkorakennuksen puolesta. Nyt tästä hankkeeesta on lopulta hyvää kerrottavaa. Kotiseurakuntamme Ulaanbaatarin luterilainen Sain medeen seurakuntahan on suunnitellut uuden toimintakeskuksen (Luther-center) rakentamista jo vuodesta 2007 alkaen. Alunperin tarkoituksena oli, että vanhan toimintakeskuksen tilalle rakennetaan kokonaan uusi rakennus. Yli kahden vuoden odottelun ja anomisen jälkeen uudelle rakennukselle ei saatu Ulaanbaatarin rakennuslautakunnasta rakennuslupaa. Lopulta lokakuussa päädyttiin siihen, että vanha rakennus korjataan ja restauroidaan alkuperäisten piirustusten pohjalta.
Käytännössä melkein kaikki jouduttiin kuitenkin rakentamaan uudestaan. Vanhasta rakennuksesta säilytettiin kaksi kantavaa seinää ja perustus. Nämäkin kantavat seinät vuorattiin sisältä tiilillä ja rappauksella.Yksi säilytettävä julkisivu uudistettiin myös ulkoapäin. Rakennukseen rakennettiin kaksi kokonaan uutta seinää ja katto rakennettiin korotettuna (3m) kokonaan uudelleen. Rakennuksen vesi-, viemäri- ja sähkötyöt tehtiin uudelleen. Uuden katon rakentamisen yhteydessä asennettiin uudet vesikourut yms. Rakennukseen tehtiin uudet saniteettitilat, ikkunat ja ovet. Samoin rakentamisen yhteydessä kirkkosaliin hankittiin uudet istuinpenkit ja alttari. Olemme kiitollisia uudesta toimintakeskuksesta, joka tätä kirjoitettaessa on viimeistelyjä vaille valmis. Siellä on pidetty jo yksi jumalanpalvelus ja avajaiset on pian.
Marja-Kaarina saa jatkaa tähän:
Lueskelin Parnassoa jokin aika sitten ja siellä pohdittiin Venäläisen runoilijan synkkää osaa. Kirjoittaja Vladimir Jermakov pohti esseessään Venäjän runoilijoiden historiaa kysellen ”Mikä voi antaa näin suuren merkityksen runoilijan ammatille ja muuttaa tuon yleensä hyvin yksityisen toiminnan missioksi, lähetystehtäväksi? Mihin perustuu runoilijan erityisrooli meidän kulttuuritraditiossamme?” Sitten hän väitti, että venäläinen runous on oudossa kriisissä ja luonnehti sitä ”Kaikki menee ohi, myös runouden sankariaika. Kahden vuosisadan ajan, Pushkinista Brodskyyn, runous oli sitä, mitä elämästä puuttui. Enää ei runojen kirjoittaminen ole yhteiskunnallisesti merkittävää työtä vaan yksityisasia, yksi mahdollinen keino olla oma itsensä, ei sen enempää. Antaumus menetti syynsä, uhrautuminen hukkasi kohteensa, syntien tunnustamisella ei ole entistä ylevää merkitystä. --- Runot eivät enää lentele kuulijoiden korvissa vaan kyhjöttävät pienilevikkisissä kokoelmissa” (Parnasso 4/ 2009 s. 43-47) Esseessä puhuttiin runoudesta, mutta se olisi yhtä hyvin voinut olla kristillisestä uskosta. Jos runous on Venäjällä oudossa kriisissä niin sitä on Raamattuun perustuva usko lännessä. Ovatkohan taustalla vaikuttavat kriisin syyt joiltakin osin samoja?
Siunattua joulun aikaa!
Pena, Marja-Kaarina ja lapset
LÄHETYSSAARNAAJAN PÄIVÄKIRJA
Ystäväkirje 5/2009 15.10.2009
Pena, Marja-Kaarina, Joona, Teresa ja Justus Marttila
Hei Ystävä,
Keskustelimme maanantaina seurakunnan naistenpiirissä Mariasta. Meitä oli koolla 7 naista, nuorin 25 ja vanhin pian 60-vuotias. On antoisaa päästä tutkimaan Raamattua yhdessä eri ikäisten ihmisten kanssa. Eivätkä piirin keskustelut tälläkään kertaa tuottaneet pettymystä. Aiheena oli Marian ja Elisabetin kohtaaminen ja Marian ylistyslaulu. Maria puhuu meille uskosta, joka ei etsi selitystä ensin ja vasta sitten uskoisi. Mariahan kätki kuulemansa sanat sydämeensä, tutkisteli niitä ja uskoi, vaikka ei kaikkea käsittänytkään. Hän luotti, että Jumala tietää, mitä tekee. Inhimillisesti katsoen häntä uhkasi yhteisöstä poissulkeminen, sillä avioliiton ulkopuolinen raskaus oli tuohon aikaan rikos ja häpeä. Kysymysten keskellä ja tulevaisuuden hämärään jäädessäkin Maria ylistää uskossa Jumalaa. Hän sanoo itseään autuaaksi, joka merkitsee pelastettua ja siksi onnellista. Se merkitsee onnea, joka tulee Jumalalle kuulumisesta eikä tämän elämän kaikinpuolisesta onnistumisesta. Maria kantoi lasta, joka sikisi ilman miestä Pyhästä Hengestä hänen kohdussaan. Hän oli nuori, kihloissa ja enkeliltä saamansa viestin kanssa yksin.
Marian ylistyslaulu on Raamatussa Luukkaan tallentamana (1:46-55) ”Minun henkeni riemuitsee Jumalasta, Vapahtajastani, sillä hän on luonut katseensa vähäiseen palvelijaansa. Tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi, sillä Voimallinen on tehnyt minulle suuria tekoja.” Huomaa, että Maria ylistää Jumalaa uskon silmin, vielä raskaana ollessaan, tietämättä mitä lapsesta tulee. Marian ylistyslaulu ei ole Raamatussa jouluyön kohdalla tai Jeesuksen ylösnousemusaamussa, vaikka se niihinkin sopisi. Maria ylistää, vaikka ei vielä ole nähnyt yhdenkään Jumalan lupauksen täyttymistä. Ylistys on luottamusta Jumalan huolenpitoon. Marian maine ihmisten silmissä meni, mutta hän tietää, että Jumalan järjestys on toinen. Maria ylistää itseään autuaaksi, koska Korkein on tehnyt hänelle suuria, eikä siksi, että hän itse olisi tehnyt suuria tekoja suostumalla Jumalan tahtoon.
Alimaa, joka kantaa vastuuta seurakunnassa naistenpiirin vetäjänä ja siivoajana halusi kertoa, mitä jakeen 50 sanat ”polvesta polveen, hän osoittaa laupeutensa niille, jotka häntä pelkäävät” ovat hänelle merkinneet. Hän asuu seurakunnan omistamassa jurtassa keskellä laajaa jurtta-aluetta tyttärensä Delgermaan ja tämän tyttären kanssa. Delgermaa on seitsemännellä kuulla raskaana ja on saanut ennenaikaisia supistuksia ja määrätty lepäämään. Alimaan toinen murhe on vävypoika Erdenbat, joka yhtäkkiä otti ja lähti heidän jurtastaan. Mies on työtön, kuten Delgermaakin ja koko neljän hengen talous on elänyt Alimaan osa-aikaisen työn palkalla. Hän kertoi patistavansa tytärtä ja vävyä töihin aika ajoin, mutta kummallekaan ei näytä työ maistuvan. Alimaan oma iäkäs äiti kuoli tänä vuonna sairastettuaan pitkään. Alimaalla itsellään on kivuliaat suonikohjut jaloissa ja ne vaivaavat usein öisin. Kaikkien näiden huolten keskellä, hän kertoi miettineensä, että synkimpinä hetkinä on vaikea uskoa, jos ei näe, jotakin tapahtuvan. Jos asiat eivät käännykään parempaan suuntaan on usein vaikea uskoa. Silloin hän kertoi rukoilevansa, ettei vain kieltäisi Jumalaa, ettei vain vaipuisi epätoivoon, sillä silloin menisi koko hänen jurttataloutensa hunningolle. Hän sanoi, että usko on Jumalan pelkäämistä, kuten Maria sanoo. Se on sitä, että kunnioittaa Jumalaa ja luottaa häneen. Jumala antaa vaikeudet kuten kaiken hyvänkin ja on ihmeellisesti auttanut häntä ja kahta nuorempaa polvea tähän päivään saakka.
Koulutusprojektissa, jota vedän on pian taas lähijakso täällä pääkaupungissa. Syyskuun lähijaksolla opiskelimme kansalaisjärjestön hallintoa ja talousasioita, kommunikaatiota ja konfliktien ratkomista. Yhtenä opettajana oli Oyounbadam, jonka tunnemme Penan kanssa yli kymmenen vuoden takaa. Hän oli silloin naisvankilan johtaja ja sai aikoinaan maan korkeimman naisille myönnetyn sotilasarvon. Nyttemmin hän on väitellyt oikeustieteen tohtoriksi ja opettaa tulevia juristeja. Hän kertoi luennossaan, joka koski vuorovaikutusta ja konfliktien ratkomista, pohtineensa perheen ja lasten kasvattamiseen liittyneitä muutoksia maan siirtyessä järjestelmätaloudesta vapaaseen markkinatalouteen. Kommunismin sydänvuosina hän itse muiden lailla vei lapsensa muutaman kuukauden ikäisinä seimeen ja teki miehensä kanssa pitkää päivää. Lapset siirtyivät aikanaan päiväkotiin, kouluun ja opiskelemaan ja lensivät kaikki pois pesästä. Nyt isoäitinä hän ihmettelee joskus, miten hänen omat viisi lastaan oikein kasvoivat ja varttuivat. Kuka heille tarjosi äidin sylin ja isän hyväksyvän katseen. Kaikki viisi ovat selvinneet elämässään, mutta hän itse kokee, että lapset kasvatti valtio eikä hän itse. Kaikki piti uhrata työlle, myös perhe-elämä. Se oli kommunismin ihanne ja vaatimus. Nykyään äidit hoitavat enemmän lapsiaan kotona. Vaikka täällä on perheillä paljon ongelmia ja moni laiminlyö kasvatustehtäväänsä nyt muista syistä, kuten rahantakomisen vuoksi, on silti havahduttu näkemään lasten tarpeita ja pohtimaan hyvää lapsuutta.
Viime jaksolla opetti myös isäni Urpo K. VT:n johtajista, alkaen Joosefista. Olen nyt lukenut osan opiskelijoiden esseistä ja moni kiitteli, että Raamatun henkilöiden kautta koko pelastushistoria tulee jotenkin ymmärrettävämmäksi. Minulla on projektissa myös uusi työntekijä Belgee, kristitty 34-vuotias kolmen lapsen äiti, englannin ja venäjän opettaja. Hänellä on eriomainen englanninkielentaito ja hyvä oman äidinkielen taju ja niinpä olenkin saanut käännätetyksi jotakin opetusmateriaalia, jota en ennen voinut kuvitellakaan käyttäväni. Nautimme molemmat kääntämisestä ja eilen keskustelimme, mikä siinä oikein kiehtoo. Huomasimme, että siinä on jotakin matemaattisen ongelman ratkaisemisen tapaista: sinulla on jotakin lukuarvoja, sitten on muuttujia ja pitää muistaa kielioppikaavoja ja alkaa rakentaa ensin sanoja, sitten lauseita ja lopulta koko virke ja kappale. Ratkaisu usein löytyy ja jos se ei löydy, sitä jää pohtimaan koko päiväksi ja joskus yöksikin. On ilo tehdä työtä, jossa on haastetta vähän yli sen, minkä tietää osaavansa. Silloin oppii koko ajan uutta.
Meillä on täällä kaksi nuorta työtoveria Taito H. ja Mervi T. tutustumassa lähetystyöhön tämän syksyn ja Taito ensi keväänkin ajan. He ovat meille entuudestaan tuttuja lasten Ruttureppuleireiltä. Olemme heistä iloisia ja huomaamme, että nuorten kanssa touhutessa itsekin saa uutta ajateltavaa ja mieli virkistyy. Taito on mukana vastuunkantajana seurakunnan nuortenpiirissä, avustaa minua projektissa ja opettaa lapsillemme uskontoa, historiaa ja äidinkieltä, mikä on meille suuri apu, kun muuten lasten opetus jäisi meille vanhemmille kaiken muun työn ohessa.
Kiitos Sinulle, että olet mukana tuomassa ilosanomaa tähän maahan. Kiitos, että rukoilet ja olet mukana taloudellisesti tukemassa. ”Rukoillessani iloitsen siitä, että olette alusta alkaen olleet ja yhä olette mukana evankeliumin levitystyössä!” Fil 1:5
Sankan lumisateen keskeltä lämpimin terveisin,
Marja-Kaarina ja perhe
LÄHETYSSAARNAAJAN PÄIVÄKIRJA
Ystäväkirje 4/2009 7.09.2009
Pena, Marja-Kaarina, Joona, Teresa ja Justus Marttila
Hyvää syksyn alkua ystävät,
Jokin aika sitten puhuin Ulaanbaatarin kotiseurakunnassamme Efesolaiskirjeen 4. luvun lopusta (Ef. 4:22-24).
Jumala haluaa, etta päivittäin tulemme Hänen luokseen, tunnustamme syntimme, otamme vastaan Jeesuksen tarjoaman anteeksiannon ja hylkäämme syntimme. Näin joka päivä pukeudumme siihen uuteen ihmiseen, jonka olemme kasteen ja uskon kautta omaksemme saaneet. Jumala haluaa, etta hylkäämme vanhan ihmisen, joka pyrkii elämään synnin mukaista vanhaa elämää. Uskovan kristityn elämä on jokapäiväistä kilvottelua: hylätään vanha minä ja sen halut seka eletään uutta Jumalan tahdon mukaista elämää. Uskova ei saa mitään ansioita kilvoittelusta. Kuitenkin Jumalan tahto on, etta päivittäin tulemme hänen luokseen ja kurottaudumme eteenpäin katse Jeesukseen ja Hänen ristinkuolemaansa suunnattuina.
Lähetystyö on voittoja ja tappioita. Usein takaiskut ja onnistumiset lomittuvat keskenään. Ulaanbaatarin kaupunkiseurakunnassamme on viime aikoina menty takapakkia. Valitettavasti seurakunnan toiminnasta on jäänyt pois moni vakiokävijä. Iloksemme mukaan on kylläkin tullut joitakin uusia.
Olemme kuluneen kesän aikana saaneet aloittaa Kylvajan lähetystyön kahdella uudella paikkakunnalla. Vuosi sitten Kylväjän kesäpäivilläkin vieralleet mongoliystävämme Batchimeg (Chimgee) ja Idersaihan (Idree) muuttivat kesäkuun lopulla Keski-Gobin maakunnan keskukseen Mangal-Gobiin (275 km Ulaanbaatarista etelään). Idersaihan toimii siellä sosiaalityöntekijänä alkoholistityössa. Tämän ohella heidan on tarkoitus aloittaa vapaa-ajallaan kotonaan raamattupiiri.
Toinen suuri iloinen asia on Kylväjän työn alkaminen Zavhanin maakunnassa. Zavhanin maakunta sijaitsee reilun 1000 kilometrin päässä Ulaanbaatarista. Kevään ja kesän aikana sinne ovat muuttaneet Tiina Virtanen ja Tamsin perhe. Ulaanbaatarin Sain medee-seurakunta lähetti tiimiin myos Tsogtsaihanin (Tsogoo) ja Gantsetsegin (Ganaa) perheen. Lähetyksemme toteuttaa Zavhanissa tietoyhteiskuntahanketta, jossa annetaan tietokone- ja englannin opetusta mm. koulujen opettajille. Kehitysyhteistyön ohella lähettimme ja mongoliuskovat ovat aloittaneet Zavhanin keskuksessa Uliastaissa ilosanomapiirin. Tavoitteena on, etta tässä toistaiseksi hyvin vähän evankeliumilla saavutetussa maakunnassa alkaisi ajan myöta uusi luterilainen seurakunta.
Kesän aikana jotkut teistä ovat kyselleet, miten Ulaanbaatarin toimintakeskuksen rakennushanke etenee. Valitettavasti tästä ei ole paljon kerrottavaa. Vieläkään emme ole saaneet virallista rakennuslupaa, jota on anottu jo yli kaksi vuotta. Kaksi kertaa anomus on ollut käsiteltävänä kaupungin rakennuslautakunnassa, mutta kummallakin kerralla kokous on päättänyt, etta asia siirretään seuraavaan kokoukseen. Eli rakentamiseen ei ole tullut lopullista kieltoa, eikä hyväksyntääkään. Viime toukokuussa lautakunta käsitteli jälleen kerran asiaa. Muutaman lautakunnan jäsenen mielestä Ulaanbaatarissa on liikaa kirkkoja. Joku oli sanonut, että rakennus on liian lähellä lastentarhaa. Joten lopputulos oli, että asia siirrettiin jälleen kerran eteenpäin.
Koulumatkaa lapsillamme on vain 4km yhteen suuntaan, mutta iltapäivän ruuhkassa siihen saattaa mennä tuntikin. Liikenne on täällä päivittäinen merkittävä stressin aihe niin kuin lähes kaikissa tämän kokoisissa kaupungeissa. Paikallislehti kertoi liikennepoliisin ehdottaneen, että rekisterinumeron viimeisen numeron perusteella tehtäisiin järjestelmä, jonka mukaan jokainen auto joutuisi olemaan yhden viikonpäivän pois keskustan alueelta ja joutuisi käyttämään kehäteitä. Meistä idea kuulosti erinomaiselta, mutta kaupnginhallitus hylkäsi sen.
Tänä kesänä on satanut tavallista enemmän ja kaupunki on vihreä ja pölyttömämpi. Tosin joka jättömaalla rehottaa isot puskat pujoa ja moni on täällä kärsinyt pahasta allergiasta.
Jokin aika sitten saimme olla vieraina mongoli-norjalaishäissä, kun teillekin monille tuttu Suomessakin käynyt Haliunaa vihittiin Andreaksen kanssa. Pidimme aikakaan Haliunaalle kastekurssia ja nyt pienessä onnittelupuheessamme muistutimme, että avioliiton arjessa on rakastan sinua sanojen kanssa aivan yhtä tärkeitä sanat annathan anteeksi.
Rukousaiheet:
- Jotkut lähetit (monet korealaisia), joilla ei ole ollut kunnossa olevia viisumeja, ovat joutuneet lähtemään Mongoliasta. Rukoilemme, että lähetystyö Mongoliassa voi jatkua.
- Vastuunkantajakoulutuksen projektin tämän vuoden kolmas lähijakso syyskuussa.
- Urpo Kyyhkysen opetusvierailu syyskuussa. Opetusta on kolmella eri paikkakunnalla eri puolilla Mongoliaa.
- Lasten koulu ja ystävät.
- Viisautta työn ja ajankäytön suunnitteluun.
- Terveyttä ja varjelusta päivittäiseen elämään.
Terveisin Pena ja perhe
LÄHETYSSAARNAAJAN PÄIVÄKIRJA
3/2009 27.5.2009
Pena, Marja-Kaarina, Joona, Teresa ja Justus Marttila
Hei,
Terveiset täältä Mongolian auringosta ja tuulesta. Kevätsäät vaihtelevat todella paljon, joskus on hellettä, joskus sataa lunta ja on jopa pakkasta. Tällä hetkellä on noin 25 astetta lämmintä, mutta viikonlopuksi on ennustettu pakkasta ja lumisadetta. Ihmisiä on varoitettu myskystä ja huonosta säästä. Joskus näissä kevätmyrskyissä valitettavasti menehtyy ihmisiä ja karjaa kuolee. Muutama viikko sitten raivonneen myrskyn seurauksena on yhä ihmisiä kateissa.
Viime päivät olemme eläneet presidentin vaalien aikaansaamassa humussa. Sunnuntaina olivat vaalit, joissa vastakkain oli kaksi tasavahvaa ehdokasta. Demokraatti-, Kansalaisen rohkeus- ja Vihreän puolueen yhteinen ehdokas Elbegdorj voitti. Hänen vastaehdokkaansa oli Mongolian kansan vallankumouspuolueen hallitseva presidentti Enh-Bajar. Ulaanbaatarin keskusaukiolla pidettiin maanantaina Demokraattipuolueen järjestämät suuret voitonjuhlat.
Huhti-toukokuumme on ollut todella kiireistä. Pääsiäisen jälkeen pidimme Ulaanbaatarissa lähetyksen vuosikokouksen. Tämän jälkeen Marja-Kaarinan vetämässä johtajuuskoulutuksessa oli viikon lähiopetusjakso, jonka jälkeen Arhangain seurakunnassa pidettiin opetusseminaari. Johtajuuskoulutukseen ja seminaariin saimme vierailevaksi opettajaksi amerikkalaisen lähettitoverimme Matthew Heisen, joka päätoimisesti opettaa mm. Inkerin evankelis-luterilaisen kirkon Kelton seminaarissa Pietarissa.
Viime sunnuntaina evankeliumiteksti oli Johanneksen evankeliumin 17. luvusta. Tässä joitakin pääajatuksia:
Jeesus lähettää kristityn todistajakseen. Meidän tulee rukoilla oman kutsumuksemme puolesta, mihin tehtävään Jumala kutsuu minua ja sinua. Jeesus on antanut itsensä uhriksi meidän syntiemme tähden. Jeesuksen sovituskuoleman tähden kelpaamme pyhälle Jumalalle. Jeesus on omalla urillaan sovittanut meidät kerran ja tämä sovitus tulee ottaa vastaan päivittäin. Päivittäin tulee tunnustaa synnit, tulla Jeesuksen luo ja ottaa vastaa anteeksianto. Tätä on kristillinen pyhitys: päivittäistä anteeksiantamuksessa elämistä, joka johtaa iankaikkiseen elämään. “Tavoitelkaa rauhaa kaikkien kanssa ja pyrkikää pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa.” (Hebr. 12:14)
Jeesus rukoilee jatkuvasti omiensa puolesta. ”Siksi hän pystyy nyt ja aina pelastamaan ne, jotka hänen välityksellään lähestyvät Jumalaa. Hän elää iäti rukoillakseen heidän puolestaan.” (Hebr. 7:25) Tämä on eräs suurista Raamatun lupauksista. Uskova ei ole koskaan yksin, ei hyvinä eikä paihoina päivinä. Mitä Jeesus rukoilee? Hän rukoilee, että kaikki ihmiset tulisivat tuntemaan Hänet eli totuuden. Jeesus rukoilee kristittyjen todistustehtävän puolesta, jotta kaikki voisivat uskoa Jeesukseen. Hän rukoilee, että kristityt olisivat yhtä. Tämä tarkoittaa, että kristityt luottaisivat Raamattuun ja eläisivät sen sanan mukaan. Yhtä oleminen ei tarkoita yhdenmukaisuutta kaikissa maan päällisissä asioissa, kuten seurakunnan järjestykseen kuuluvissa asioissa, vaan ennen kaikkea sitoutumista Raamattuun ja sen ilmoittamaan Jeesukseen.
On iloista huomata, että seurakunnan jumalanpalveluksiin tulee yleensä aina muutama uusi ihminen. Mongolian seurakunnissa on hieno tapa, jolla huomioidaan uudet ihmiset. jumalanpalveluksen lopulla niin, että heidät esitellään ja toivotetaan tervetulleiksi. Tämän jälkeen heille lauletaan tervetulotoivotus: ”Jeesuksen rakkaudella tahdomme tervehtiä sinua, Jeesuksen rakkaudella tahdomme toivottaa sinut tervetulleeksi seurakuntaan ja Jeesuksen perheväkeen...” Internetistä kotisivultamme http://marttilat.weebly.com/videot-i.html
ja YouTubesta http://www.youtube.com/watch?v=oNZxj43ibqQ&feature=related löytyy joitakin mongoliankielisiä hengellisiä lauluja, joita lauletaan yleisesti seurakuntien kokouksissa.
Marja-Kaarina jatkaa:
Eilen oli +30 astetta, yöllä myrskysi rajusti ja nyt sataa lunta, +2C astetta, tuleekohan tänne tänä vuonna kesää ollenkaan. Pena maalasi parvekkeemme kuukausi sitten, jotta voisimme siellä joskus istua kahvikupin kanssa, mutta eipä ole ollut montaa sopivaa hetkeä. Ilmasto on täälläkin muuttunut. Nyt keskustellaan tuulien lisääntymisestä, jonka arvellaan olevan ilmaston muutoksen merkkejä
Paikallisessa lehdessä (Önöödör 27.4.2009) kerrottiin maista, jotka ovat tehneet koulutuksestaan brändin. Suomi oli päässyt joukkoon mukaan ja otsikko kuului Suomessa koulutus ilmaista. Jutussa sanottiin, että erityisesti polytekniset korkeakoulut ovat korkeatasoisia samoin mainittiin informaatioteknologia, sosiologia, johtamiskoulutus ja sosiaali- ja terveysalan koulutus. Korkeakouluista kerrottiin, että ne ovat suurimmaksi osaksi valtion rahoilla ylläpidettyjä. Sitten seurasi hauska väärinkäsitys: ”Helsingin yliopisto on perustettu vuonna 1640 Turkissa, mutta siirretty vuonna 1828 Suomeen.” Lähdettä ei mainittu.
Luin ja arvioin tässä kuussa 25 opiskelijan 12- sivuiset esseet ensimmäisen moduulin tehtävistä. Hommaan meni valtavasti enemmän työtunteja, kuin olin arvioinut työaikasuunnitelmaani. Jossakin vaiheessa jo revin hiuksiani ja mietin, miten homma pitäisi tehdä. Onko ehdotuksia? Huomasin kylläkin urakan loppuunsaatettuani, että mongolinkieleni kehittyi huomattavasti siinä puuhassa. Opiskelijat vastasivat mm. kysymyksiin, jotka koskivat paikallista lainsäädäntöä, kansalaisyhteiskuntaa ja kansalaisjärjestön toimintaa jne.
Lomaa odotellessa, Pena ja Marja-Kaarina