Otteita ystäväkirjeistä

Tässä on otteita ystäväkirjeistämme.
Jos haluat, voit tilata kokonaisen ilmaisen ystäväkirjeemme lähettämällä meille tästä sähköpostia:
Tilaan Marttiloiden ystäväkirjeen: LÄHETYSSAARNAAJAN PÄIVÄKIRJA



LÄHETYSSAARNAAJAN PÄIVÄKIRJA
Ystäväkirje                              4/2009                               7.09.2009
Pena, Marja-Kaarina, Joona, Teresa ja Justus Marttila


Hyvää syksyn alkua ystävät,

Jokin aika sitten puhuin Ulaanbaatarin kotiseurakunnassamme  Efesolaiskirjeen 4. luvun lopusta (Ef. 4:22-24).
Jumala haluaa, etta päivittäin tulemme Hänen luokseen, tunnustamme syntimme, otamme vastaan Jeesuksen tarjoaman anteeksiannon ja hylkäämme syntimme. Näin joka päivä pukeudumme siihen uuteen ihmiseen, jonka olemme kasteen ja uskon kautta omaksemme saaneet. Jumala haluaa, etta hylkäämme vanhan ihmisen, joka pyrkii elämään synnin mukaista vanhaa elämää. Uskovan kristityn elämä on jokapäiväistä kilvottelua: hylätään vanha minä ja sen halut seka eletään uutta Jumalan tahdon mukaista elämää. Uskova ei saa mitään ansioita kilvoittelusta. Kuitenkin Jumalan tahto on, etta päivittäin tulemme hänen luokseen ja kurottaudumme eteenpäin katse Jeesukseen ja Hänen ristinkuolemaansa suunnattuina.

Lähetystyö on voittoja ja tappioita. Usein takaiskut ja onnistumiset lomittuvat keskenään. Ulaanbaatarin kaupunkiseurakunnassamme on viime aikoina menty takapakkia. Valitettavasti seurakunnan toiminnasta on jäänyt pois moni vakiokävijä. Iloksemme mukaan on kylläkin tullut joitakin uusia.

Olemme kuluneen kesän aikana saaneet aloittaa Kylvajan lähetystyön kahdella uudella paikkakunnalla. Vuosi sitten Kylväjän kesäpäivilläkin vieralleet mongoliystävämme Batchimeg (Chimgee) ja Idersaihan (Idree) muuttivat kesäkuun lopulla Keski-Gobin maakunnan keskukseen Mangal-Gobiin (275 km Ulaanbaatarista etelään). Idersaihan toimii siellä sosiaalityöntekijänä alkoholistityössa. Tämän ohella heidan on tarkoitus aloittaa vapaa-ajallaan kotonaan raamattupiiri.

Toinen suuri iloinen asia on Kylväjän työn alkaminen Zavhanin maakunnassa. Zavhanin maakunta sijaitsee reilun 1000 kilometrin päässä Ulaanbaatarista. Kevään ja kesän aikana sinne ovat muuttaneet Tiina Virtanen ja Tamsin perhe. Ulaanbaatarin Sain medee-seurakunta lähetti tiimiin myos Tsogtsaihanin (Tsogoo) ja Gantsetsegin (Ganaa) perheen. Lähetyksemme toteuttaa Zavhanissa tietoyhteiskuntahanketta, jossa annetaan tietokone- ja englannin opetusta mm. koulujen opettajille. Kehitysyhteistyön ohella lähettimme ja mongoliuskovat ovat aloittaneet Zavhanin keskuksessa Uliastaissa ilosanomapiirin. Tavoitteena on, etta tässä toistaiseksi hyvin vähän evankeliumilla saavutetussa maakunnassa alkaisi ajan myöta uusi luterilainen seurakunta.

Kesän aikana jotkut teistä ovat kyselleet, miten Ulaanbaatarin toimintakeskuksen rakennushanke etenee. Valitettavasti tästä ei ole paljon kerrottavaa. Vieläkään emme ole saaneet virallista rakennuslupaa, jota on anottu jo yli kaksi vuotta. Kaksi kertaa anomus on ollut käsiteltävänä kaupungin rakennuslautakunnassa, mutta kummallakin kerralla kokous on päättänyt, etta asia siirretään seuraavaan kokoukseen. Eli rakentamiseen ei ole tullut lopullista kieltoa, eikä hyväksyntääkään. Viime toukokuussa lautakunta käsitteli jälleen kerran asiaa. Muutaman lautakunnan jäsenen mielestä Ulaanbaatarissa on liikaa kirkkoja. Joku oli sanonut, että rakennus on liian lähellä lastentarhaa. Joten lopputulos oli, että asia siirrettiin jälleen kerran eteenpäin.

Koulumatkaa lapsillamme on vain 4km yhteen suuntaan, mutta iltapäivän ruuhkassa siihen saattaa mennä tuntikin. Liikenne on täällä päivittäinen merkittävä stressin aihe niin kuin lähes kaikissa tämän kokoisissa kaupungeissa. Paikallislehti kertoi liikennepoliisin ehdottaneen, että rekisterinumeron viimeisen numeron perusteella tehtäisiin järjestelmä, jonka mukaan jokainen auto joutuisi olemaan yhden viikonpäivän pois keskustan alueelta ja joutuisi käyttämään kehäteitä. Meistä idea kuulosti erinomaiselta, mutta kaupnginhallitus hylkäsi sen.
Tänä kesänä on satanut tavallista enemmän ja kaupunki on vihreä ja pölyttömämpi. Tosin joka jättömaalla rehottaa isot puskat pujoa ja moni on täällä kärsinyt pahasta allergiasta.

Jokin aika sitten saimme olla vieraina mongoli-norjalaishäissä, kun teillekin monille tuttu Suomessakin käynyt Haliunaa vihittiin Andreaksen kanssa. Pidimme aikakaan Haliunaalle kastekurssia ja nyt pienessä onnittelupuheessamme muistutimme, että avioliiton arjessa on rakastan sinua sanojen kanssa aivan yhtä tärkeitä sanat annathan anteeksi.  

Rukousaiheet:
-          Jotkut lähetit (monet korealaisia), joilla ei ole ollut kunnossa olevia viisumeja, ovat joutuneet lähtemään Mongoliasta. Rukoilemme, että lähetystyö Mongoliassa voi jatkua.
-          Vastuunkantajakoulutuksen projektin tämän vuoden kolmas lähijakso syyskuussa.
-          Urpo Kyyhkysen opetusvierailu syyskuussa. Opetusta on kolmella eri paikkakunnalla eri puolilla Mongoliaa.
-          Lasten koulu ja ystävät.
-          Viisautta työn ja ajankäytön suunnitteluun.
-          Terveyttä ja varjelusta päivittäiseen elämään.

Terveisin Pena ja perhe




LÄHETYSSAARNAAJAN PÄIVÄKIRJA

3/2009     27.5.2009
Pena, Marja-Kaarina, Joona, Teresa ja Justus Marttila

Hei,
Terveiset täältä Mongolian auringosta ja tuulesta. Kevätsäät vaihtelevat todella paljon, joskus on hellettä, joskus sataa lunta ja on jopa pakkasta. Tällä hetkellä on noin 25 astetta lämmintä, mutta viikonlopuksi on ennustettu pakkasta ja lumisadetta. Ihmisiä on varoitettu myskystä ja huonosta säästä. Joskus näissä kevätmyrskyissä valitettavasti menehtyy ihmisiä ja karjaa kuolee. Muutama viikko sitten raivonneen myrskyn seurauksena on yhä  ihmisiä kateissa.

Viime päivät olemme eläneet presidentin vaalien aikaansaamassa humussa. Sunnuntaina olivat vaalit, joissa vastakkain oli kaksi tasavahvaa ehdokasta. Demokraatti-, Kansalaisen rohkeus- ja Vihreän puolueen yhteinen ehdokas Elbegdorj voitti. Hänen vastaehdokkaansa oli  Mongolian kansan vallankumouspuolueen hallitseva presidentti Enh-Bajar. Ulaanbaatarin keskusaukiolla pidettiin maanantaina Demokraattipuolueen järjestämät suuret voitonjuhlat.

Huhti-toukokuumme on ollut todella kiireistä. Pääsiäisen jälkeen pidimme Ulaanbaatarissa lähetyksen vuosikokouksen. Tämän jälkeen Marja-Kaarinan vetämässä johtajuuskoulutuksessa oli viikon lähiopetusjakso, jonka jälkeen Arhangain seurakunnassa pidettiin opetusseminaari. Johtajuuskoulutukseen ja seminaariin saimme vierailevaksi opettajaksi amerikkalaisen lähettitoverimme Matthew Heisen, joka päätoimisesti opettaa mm. Inkerin evankelis-luterilaisen kirkon Kelton seminaarissa Pietarissa.

Viime sunnuntaina evankeliumiteksti oli Johanneksen evankeliumin 17. luvusta. Tässä joitakin pääajatuksia:
Jeesus lähettää kristityn todistajakseen. Meidän tulee rukoilla oman kutsumuksemme puolesta, mihin tehtävään Jumala kutsuu minua ja sinua. Jeesus on antanut itsensä uhriksi meidän syntiemme tähden. Jeesuksen sovituskuoleman tähden kelpaamme pyhälle Jumalalle. Jeesus on omalla urillaan sovittanut meidät kerran ja tämä sovitus tulee ottaa vastaan päivittäin. Päivittäin tulee tunnustaa synnit, tulla Jeesuksen luo ja ottaa vastaa anteeksianto. Tätä on kristillinen pyhitys: päivittäistä anteeksiantamuksessa elämistä, joka johtaa iankaikkiseen elämään. “Tavoitelkaa rauhaa kaikkien kanssa ja pyrkikää pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa.” (Hebr. 12:14)

Jeesus rukoilee jatkuvasti omiensa puolesta. ”Siksi hän pystyy nyt ja aina pelastamaan ne, jotka hänen välityksellään lähestyvät Jumalaa. Hän elää iäti rukoillakseen heidän puolestaan.” (Hebr. 7:25) Tämä on eräs suurista Raamatun lupauksista. Uskova ei ole koskaan yksin, ei hyvinä eikä paihoina päivinä. Mitä Jeesus rukoilee? Hän rukoilee, että kaikki ihmiset tulisivat tuntemaan Hänet eli totuuden. Jeesus rukoilee kristittyjen todistustehtävän puolesta, jotta kaikki voisivat uskoa Jeesukseen. Hän rukoilee, että kristityt olisivat yhtä. Tämä tarkoittaa, että kristityt luottaisivat Raamattuun ja eläisivät sen sanan mukaan. Yhtä oleminen ei tarkoita yhdenmukaisuutta kaikissa maan päällisissä asioissa, kuten seurakunnan järjestykseen kuuluvissa asioissa, vaan ennen kaikkea sitoutumista Raamattuun ja sen ilmoittamaan Jeesukseen.

On iloista huomata, että seurakunnan jumalanpalveluksiin tulee yleensä aina muutama uusi ihminen. Mongolian seurakunnissa on hieno tapa, jolla huomioidaan uudet ihmiset. jumalanpalveluksen lopulla niin, että heidät esitellään ja toivotetaan tervetulleiksi. Tämän jälkeen heille lauletaan tervetulotoivotus: ”Jeesuksen rakkaudella tahdomme tervehtiä sinua, Jeesuksen rakkaudella tahdomme toivottaa sinut tervetulleeksi seurakuntaan ja Jeesuksen perheväkeen...” Internetistä kotisivultamme http://marttilat.weebly.com/videot-i.html

 ja YouTubesta http://www.youtube.com/watch?v=oNZxj43ibqQ&feature=related löytyy joitakin mongoliankielisiä hengellisiä lauluja, joita lauletaan yleisesti seurakuntien kokouksissa.

Marja-Kaarina jatkaa:
Eilen oli +30 astetta, yöllä myrskysi rajusti ja nyt sataa lunta, +2C astetta, tuleekohan tänne tänä vuonna kesää ollenkaan. Pena maalasi parvekkeemme kuukausi sitten, jotta voisimme siellä joskus istua kahvikupin kanssa, mutta eipä ole ollut montaa sopivaa hetkeä. Ilmasto on täälläkin muuttunut. Nyt keskustellaan tuulien lisääntymisestä, jonka arvellaan olevan ilmaston muutoksen merkkejä

Paikallisessa lehdessä (Önöödör 27.4.2009) kerrottiin maista, jotka ovat tehneet koulutuksestaan brändin. Suomi oli päässyt joukkoon mukaan ja otsikko kuului Suomessa koulutus ilmaista. Jutussa sanottiin, että erityisesti polytekniset korkeakoulut ovat korkeatasoisia samoin mainittiin informaatioteknologia, sosiologia, johtamiskoulutus ja sosiaali- ja terveysalan koulutus. Korkeakouluista kerrottiin, että ne ovat suurimmaksi osaksi valtion rahoilla ylläpidettyjä. Sitten seurasi hauska väärinkäsitys: ”Helsingin yliopisto on perustettu vuonna 1640 Turkissa, mutta siirretty vuonna 1828 Suomeen.” Lähdettä ei mainittu.

Luin ja arvioin tässä kuussa 25 opiskelijan 12- sivuiset esseet ensimmäisen moduulin tehtävistä. Hommaan meni valtavasti enemmän työtunteja, kuin olin arvioinut työaikasuunnitelmaani. Jossakin vaiheessa jo revin hiuksiani ja mietin, miten homma pitäisi tehdä. Onko ehdotuksia? Huomasin kylläkin urakan loppuunsaatettuani, että mongolinkieleni kehittyi huomattavasti siinä puuhassa. Opiskelijat vastasivat mm. kysymyksiin, jotka koskivat paikallista lainsäädäntöä, kansalaisyhteiskuntaa ja kansalaisjärjestön toimintaa jne.

Lomaa odotellessa, Pena ja Marja-Kaarina